Kasvihuonekaasupäästöt per henkilö eri maissa vuonna 2000. Kuva: Vinny Burgoo
Helsingin Sanomien Hiilijalanjälkitesti on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Kokeilin testiä asumisen ja lämmitysratkaisujen kannalta.
Asuminen-osiossa valitsin asuinmuodoksi 120 neliöisen omakotitalon ja neljän henkilön talouden. Vertailin, kuinka paljon lämmitysmuoto vaikuttaa hiilijalanjälkeeni. Sähkölämmitys antoi tulokseksi 2055 kiloa hiilidioksidia vuodessa, kevyellä polttoöljyllä lämmittäessä 2098 kiloa ja puu, maalämpö, ilmalämpöpumppu pudottivat tuloksen 456 kiloon. Sähkönkulutuksessa käytin testin keskiarvoja, eli jätin lämmönkulutuksen ja kulutussähkön merkkaamatta.
”HS.fin hiilijalanjälkitestin tavoitteena on tarjota suuntaa antava arvio vuosittaisen kulutuksenne aiheuttamasta hiilijalanjäljestä sekä kertoa selvästi, mistä hiilijalanjälkemme koostuu”, kerrotaa tekstin info-sivulla.
EU:lla on olemassa oma hiililaskimensa. Hiililaskimessa on hieman erilainen lähestymistapa kuin HS:n testissä. Siinä annetaan käytännönesimerkkejä siitä, miten pienillä muutoksilla hiilijalanjälkeä voi pienentää – säädä, sammuta, kierrätä ja kävele.
Hiilidioksidi on siitä mielenkiintoinen aine, että ihminenhän tuottaa sitä itse hengittäessäänkin. Kasvit puolestaa käyttävät hiilidioksidia yhteyttääkseen, eli tuottaakseen happea. Hiilijalanjäljen tarkoitus on kuitenkin osoittaa, kuinka paljon erilaiset kulutustottumukset, tuotteet tai lämmitysratkaisut tuottavat kasvihuonekaasuja.
Erilaisilla ratkaisuillamme voimme vaikuttaa hiilijalanjälkeemme. Asuminen on liikenteen ohella yksi suurimpia hiilidioksidin tuottajia. Ei siis ole merkityksetöntä, miten asumme tai lämmitämme asuntomme.
Ilmalämpöasennus facebookissa